Blogi muuttaa!

Jatkossa pääset tutustumaan toilailuihimme osoitteessa http://russelini.blogspot.fi/.

Liikaa liikkuvia osia...

Mistähän sitä taas aloittaisi..

Maanantaina 18.2. likat pääsivät Niinan (Canin Care) hierottaviksi. Alkuun taas verkkaa juoksumatolla, Yadakin alkaa jo rentoutua kivasti. Ehkä mattoilusta on nyt hyötyäkin, kun koira ei ole kireä kuin viulunkieli. Yadan selkä oli hyvä, mutta reidessä oli hieman kireyttä. Sama juttu Ellillä. Tosin, Ellillä kireys oli vahvasti toispuoleinen, mistä lie johtuvaa.

Torstaina 21.2. rally-tokoilin Ellin kanssa KSSK:n puolella, aiheina vauhdin muutokset ja erilaiset käännökset. Ihan kivasti sujui, vaikka kontakti oli ehkä hieman heikko, mutta siedettävä. Vireyttä tulisi nyt saada lisää, ja paljon! Elli tekee kyllä kaiken mitä pyydetään, mutta mun silmään se näyttää apealta. Nyt siis paljon "Jeejee"-tekemistä!

Perjantaina 22.2. Elli paikkasi vielä Yadaa KSSK:lla. Rata oli lyhyt, mutta vauhdikas. Alussa neljän hypyn hyppysuora ja lopussa eteenmenoa pituus-pussi-hyppy. Pilkoin radan taas lyhyempiin pätkiin ja hain vauhtia. Alussa malttoi hyvin ja vedättämällä tuli kiitettävää vauhtia, putkeen lähetyksissä oli pientä takkuilua - ylläri. Lopun hyppysuoralla käytin etupalkkaajaa, irtoamisessa ei mitään ongelmaa ;) Sinne meni pituudet ja pussit siitä vaan, ei edes miettinyt, josko olisi skipannut ne ja rymistellyt palkalle. Ehkä tämä vielä tästä!

Yada ei enää vuoda (loppuihan se vihdoin!), joten tän viikon tiistaina treenailtiin rataa KSSK:lla Marikan johdolla. Paikalla minä ja russelit, pari kääpiöpinseriä ja sheltti. Marika oli kehitellyt "tosi kivan" takaakiertoradan, jota sitten pääsimme ihmettelemään. Yada yllätti positiivisesti ja pysyi nahoissaan. Aluksi kyllä mietin, että mitähän tästä tulee. Mitäpä sitä turhia selittelemään, video kertonee lisää. Sen verran täytyy kyllä sanoa, että on toi mun ohjaaminen ihan järkyttävän näköistä.. Koiraparka :)

 

Marika treenaili Ellin kanssa aluksi vähän putkeen lähetyksiä. Parin toiston jälkeen ne sujuivatkin jo ihan superkivasti! Myöhemmin vielä kepittelin Ellin kanssa kuudella kepillä, joissa vaihtelevasti 2-3 verkkoa. Ihan kivasti meni, nyt pitäisi alkaa vaikeuttaa sitten jo keppikulmia, ottaa etäisyyttä ja mennä edessä, takana, juosten, kävellen, kontaten, käsillä kävellen yms. Huh, ihan liikaa treenattavaa!

Tänään pyörähdin Helin koulutuksessa Yadan kanssa. Helillä oli valmiina kiva, helppo 3-luokan rata, johon kuului mun lemppareita, saksalaisia. Not! Jo heti alussa sain noottia ihmeellisestä ohjausräpellyksestä. Olihan se kyllä huonoa ja epäjohdonmukaista ja vaikka mitä. Alkukankeuden laannuttua homma alkoi sujua jo hieman paremmin, ja treenin keskivaiheilla tuli jo tosi siistejä pätkiä. Rataan kuului pätkä, jossa olisi täytynyt ehtiä valssaamaan oikealta puolelta ohjattujen keppien jälkeen, mutta eihän siitä tullut meidän kohdalla mitään. Yada oikoi taas viimeisen keppivälin, eikä mulla ollut mitään asiaa koiran edelle tai se oikoi entistä enemmän. Heli laittoikin kotiläksyksi keppitreeniä: mun täytyy pystyä ohjaamaan se edestä, jotta voin radalla valssata tai tehdä persjätön keppien jälkeen. Nyt jään kokoajan koiran taakse ja sitten kaikki menee plörinäksi. Niin ja ne saksalaiset... Niitähän hiottiin. Mutta, tuli sieltä muutama onnistuminenkin. Yippee! Treeniä treeniä treeniä. Otankin nyt haasteeksi, että alkavalla viikolla treenaan kepit siihen kuntoon, että Yada kestää ohjauksen kauempaa sivulta, edestä ja takaa. Kaikenkaikkiaan saimme kuitenkin hyvää palautetta - siis niistä onnistumisista. Mulle lisää napakkuutta ja tarkkuutta niin homma hoituisi vähemmällä vaivalla. Koira tekee 200% töitä kokoajan, on se aivan mieletön russeli!

Perjantain ryhmätreenit on peruttu, joten seuraavaksi treenailen omatoimisesti sunnuntaina ja ensi viikon keskiviikkona.

KSSK Agility

Tänään siis Ellin kanssa hallilla agilitaamassa. Ennen hallille lähtöä piti vähän paikkailla likkojen taistelun seurauksena Yadan repeytynyttä korvalehteä. Huoh..

Päivän aiheena oli putkijarrutus. No, eipä Ellin kanssa paljoa jarrutella tarvitse, sillä ensin pitäisi löytää se kaasu!

Pätkin radan suosiolla useampaan osaan, ensin 1-5, sitten 6-10 ja lopuksi 11-17. Aluksi vauhtia tuntui riittävän kivasti, hypyt ja putket olivat helppoja. Kutosputkeen lähetys osoittautui hieman haastavaksi, pienen hiomisen myötä se kuitenkin onnistui. Takaakierrolla tai pituudella ei ollut ongelmia. Tein persjätön putken nro 11 jälkeen, sillä takaaohjattuna Elli ei toimi. Lisäksi takaaleikkaus seuraavaan putkeen olisi ollut vielä liian haastava. Loppuratakin sujui ongelmitta.

Kun saisin treenattua vielä vähän kestävyyttä, pääsisin pikkuhiljaa kokeilemaan kokonaisia ratoja. Nyt on vielä erittäin tärkeää palkata usein ja tehdä vain lyhyitä pätkiä, ettei motivaatio (ja sen myötä vireys) laske.

Oikein kivat treenit, paljon onnistumisia ja hyviä vinkkejä jatkoa varten :)

Uusia harrastuksia!

Onpas kirjoittelu taas jäänyt - hups! Aina ei vaan muista :) Hankala vaan näin jälkeenpäin muistella, mitähän on tullut tehtyä.

Ainakin perjantai-illat olen viettänyt hallilla, treenimenestys on ollut vaihtelevaa. Yadan kanssa olen keskittynyt niihin tyhmiin välistävetoihin sekä kepittelyyn. Molemmat alkavat sujua, joten jotakin olen tehnyt oikein. Ellikin on päässyt seuraamaan perjantaitreenejä, muutamasti se on jopa päässyt jotain tekemäänkin ;)

Lauantaina 26.1. treenasimme Homeetalla parin kaverin kanssa. Yadan kanssa treenasin välistävetoja sekä erilaisia keppikulmia, Ellin kanssa keskityin ihan vain hyppyihin ja putkiin. Se on alkanut saamaan vähän vauhtiakin, motivaatiokin lienee lisääntynyt. Jee!

Tiistaina 29.1. treenasin KSSK:n puolella Marikan ja Yojon kanssa. Muistaakseni päivän aiheena oli häiriötreenit. Rakensimme hallin kumpaankin päätyyn radat/tehtävät, ja treenasimme yhtä aikaa. Mun suunnittelemaan tehtävään kuului, ylläripylläri, välistävetoja sekä putkittelua. Marikan tehtävä sisälsi samoja asioita, mutta myös niistoa ja päällejuoksua. Niin, ja kepit. Muistelisin, että molemmat koirat olivat aivan super hyviä, joten emme edes treenanneet paljoa. Loppuajan leikimme flyballin kanssa, joskos nuo omatkin termiitit jo kohta ymmärtäisivät, miten se pallo sieltä oikein tulee. Nyt toinen pelkää koneesta lähtevää kolahdusta ja toinen pelkää painaa etulautaa.. Uskon kuitenkin, että kyllä me se flyball-tiimi vielä kasaan saadaan!

Yadan juoksut alkoivat toissa/viimeviikolla, joten se on saanut hieman lomailla. Elli onkin tuurannut sitä viimeisimmässä perjantain treenissä. Viime perjantaina treenasimme kontakteja ja keppejä. Koska Ellin 2on-2off -koulutus on edelleen kesken (pitäisköhän jo ottaa itseään niskasta kiinni?), aloitimme keinun treenaamisen. Keinulla en vaadi siltä 2on-2offia, vaan haluan sen pysähtyvän kaikki neljä jalkaa kontaktipinnalla. Avustajien avulla Elli kiipesi keinun päähän hakemaan nameja. Emme vielä laskeneet keinua ollenkaan, vaan nostin Ellin aina päädystä alas. Parilla viimeisimmällä toistolla annoimme keinun laskeutua ihan muutaman sentin, eikä Elli alkusäpsähdyksen jälkeen ollut millänsäkään. Tästä on hyvä jatkaa!

Kepittelimme kahdeksalla verkolla (koska en löytänyt kahta kadoksissa olevaa). Molemmilta puolilta puuttui siis yksi verkko, noin keskivaiheilta. Aluksi luotin liikaa siihen, että Elli osaisi kepit, joten se karkasi ensimmäisestä verkottomasta kohdasta hakemaan palkkaa. Seuraavalla kerralla se jo muistikin, miten kepeillä toimitaan ja pujotteli kivasti loppuun asti. Toistin muutamia kertoja molemmilta puolilta ja kokeilin erilaisia keppikulmia. Elli haki ihan mielettömän hyvin ensimmäiseen keppiväliin. Okei, no olihan siinä se verkkokin apuna, mutta anyway! Lopuksi vielä suorasta putkesta kepeille, melko vaikeastakin keppikulmasta. Ei ongelmaa. Jes!

Sitten niihin uusiin harrastuksiin:

Eilen kävin Marikan ja Yojon kanssa keinoluolilla Orimattilassa. Yojo näytti ensin esimerkkiä, miten sitä kettua oikein haukutaan. Sen jälkeen oli tyttöjen vuoro. Elli oli hyvin varautunut ja vähän aran oloinen koko ajan. Se sai tutustua luolastoon ulkopuolelta. Ketunkin se näki, muttei uskaltanut juurikaan haistella tai muutenkaan lähestyä sitä. Totesimme, ettei Elli ole ehkä vielä henkisesti valmis moiseen. Arkajalka-Yada sen sijaan yllätti positiivisesti! Se jopa vähän murahtelikin ketulle ;) Odotan innolla seuraavaa kertaa, ja toivon, että molemmat koirat luottaisivat tuolloin jo hieman enemmän itseensä.

Tänään aloitimme Ellin kanssa rallytoko-kurssin KSSK:lla. Ekan kerran aiheena olivat käännökset (vasen ja oikea), täyskäännös vasemmalle ja oikealle sekä vasen täyskäännös. Enpä olisi ikinä uskonut, että näinkin superhyper pitkän tokotauon jälkeen Elli esittäisi sen tason seuraamista - siis ihan mieletön kontakti :) Eikä niissä käännöksissäkään siis valittamista ollut. Hyvillä mielin uusiin treeneihin. Huomenna vähän agilitya vastapainoksi.

Vetotreenit alkakoon!

Viime päivinä on ollut kipakkaa pakkasta ja itse sairastin vatsataudinkin tässä välissä. Edelleen puolikuntoisena porhallan eteenpäin. Koirat ovat siis olleet harmittavan vähällä liikunnalla. Onneksi pakkaset ovat laantumassa ja oma olokin ehkä pikkuhiljaa kohentumassa, niin josko pääsisimme taas arkeen kiinni.

Niina hieroi tänään molemmat koirat: Ellillä pientä kireyttä selässä oikealla puolella, Yada vähän napakampi kuin viimeksi. Yadan hieronnastahan tosin onkin jo aikaa 2kk. Molemmat koirat verkkailivat 15min matolla ennen hierontaa.

Olen etsinyt vetovaljaita pienille koirille pitkin talvea ja vasta nyt mieleeni juolahti kysyä niitä Canin Care Storesta. Kuinka ollakaan, sieltähän sellaiset löytyi! Valjaat ovat punamustat Zero DC Short-valjaat, ja näin ensi tuntumalta olen niihin todella tyytyväinen.  Enpä olisi uskonut, että todella säästyn mittatilausvaljaiden tilaamiselta ;)

Kotiin päästyäni kipitin kaupoille ostamaan köyttä, palohakoja ja pulkan, joista sitten askartelin mainion "kelkan". Koska oma olo alkoi olemaan jo heikko (vatsataudin jäljiltä) päädyin kokeilemaan pulkkailua ihan vain viereisen jalkapallokentän ympäri. Yada-pelkuri sai jäädä kotiin, ehkä totutan sen pulkkaan päivänvalossa ja paremmalla ajalla. Elli sen sijaan sai lähteä kokeilemaan, miltä vetäminen tuntuu (ihan kuin se ei olisi tuttua puuhaa normilenkeiltä :D). Aluksi vedin pulkkaa itse perässäni, mutta koska Elli ei huomannutkaan koko pulkan olemassa oloa, valjastin Ellin pulkan eteen. "Vedä"-käskyähän olen opetellut jo juoksulenkeillä viime kesänä, joten eikun hanaa! Pulkassa (muovipulkka) oli painona kevyt lumipaakku, ettei pulkka nyt ihan holtittomasti heitellyt ympäriinsä. Pulkasta tuli vielä lisäksi ylimääräinen naru, jota pystyin käyttämään jarruna ja estämään Ellin jaloille valumisen. Elli porhalsi eteenpäin kuin vanha tekijä! :) Ihan täysin se ei tuntunut tajuavan, ettei pulkka perässä voi vetää pusikosta pusikkoon, mutta kunhan nyt sai edes alkutuntumaa uuteen harrastukseensa.

Heitettiin tosiaan ihan muutaman minuutin lenkki ja sitten takaisin kotiin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kunhan koirat toipuvat hieronnasta niin pääsen lenkkeilemään vähän enemmän ja rankemmin.